Tulin tallille hyvin aikaisin aamulla. Uuteen tallijärjestykseen tottui yllättävän nopeasti, ja nyt astelen jo täysin tottuneesti suoraan Zonen karsinalle. Poju seisoo siellä juuri heränneen näköisenä. Sujautan orille porkkanan karsinan kaltereiden välistä ja menen sekoittamaan rehut hevosille. Kuuntelen, kuinka hevoset heräilevät karsinoissa ja rupeavat yksi toisensa jälkeen vaatimaan ruokaa hirnuen ja karsinan ovea potkien. Jaan valmiit rehuannokset hevosille ja hiljainen rouske täyttää tallin. Menen toimistoon hoitamaan paperitöitä, jotka ovat lähinnä tallinvaihdoksen jälkipyykkiä ja rekkaripapereita. Herra on nyt majoitettu ja rekisteröity, kaikki on kunnossa. Vajaan tunnin kuluttua hevoset ovat syöneet ja vien ne kaikki ulos pariksi tunniksi. Talliin tultuani tartun talikkoon ja puhdistan kaikki karsinat raa'an järjestelmällisesti. Harjaan tallikäytävän ja pesen ikkunoita, nyt kun kevätkin on tulossa. Saatuani siivouksen päätökseen lampsin ulkosalle. Päivästä on tulossa upea, juuri sopiva pitkää maastoilua varten. Palautan mieleni maanpinnalle ja muistutan itselleni, että olisi syytä hiukka testailla Zonea ensin kentällä. Päätän lähteä maastoon vasta myöhemmin. Tartun Zone-pojun keltaiseen naylon-riimuun ja lähden hakemaan poikaa tarhasta. Se juoksentelee juuri riemukkaasti ympäriinsä muoviämpäri hampaissaan, ja tajuan olla häiritsemättä sitä. Juoskoot. Sen sijaan päätän sittenkin lähteä ensiksi maastoon, vaikkapa Varvulla, joka seisoskelee sopivan tyynesti lähellä porttia, sivummalla muista vieläpä. Ripustan Zonen riimun sivuun ja otan Varvun riimun portinpielestä. Se nostaa korvansa pystyyn, kun huomaa, että tulen tarhaan ja kävelee luokseni. Kehun tammaa, ja annan sille porkkanan. Vien Varvun pihalle ja sidon tolppaan, ja ryhdyn harjaus-urakkaan. Varpu seisoo hieman levottomana kun harjaan sen. Se väistelee harjaa, mutta lopettaa pelleilyn pian. Tiineenä ollessaan varpu ei viitsi pelleillä kovin pitkään. Kaviot se nostaa itse, eikä edes harkitse pelleilyä. Kehun tammaa ja rapsutan sitä kaulasta. Varpu ynähtää tyytyväisenä, ja minä hoidan harjauksen loppuun. Haen tallista Varvun suitset ja laitan ne sille päähän. Nousen penkiltä tamman leveään selkään ja pyydän sitä kävelemään maastopoluille. Lähdemme maastoon ihan käpöstely linjalla, nyt kun Varpukin odottaa vauvelia. Ainakin luultavasti. eläinlääkäri tulee ensi viikolla ultraamaan kummankin tamman, niin nähdään, tuleeko vaapeja tallillemme. Varsoille on jo nimet, joten olisi ikävää, jos joku menisikin pieleen. Varpu astelee temmokkaasti ja varmasti suoraan rannan suuntaan, ja päätänkin saman tien testata rantsuamme peräti uimakäytössä. Varpu kiristää vauhtiaan sitä mukaan kun ranta lähenee. Se astelee tyynesti veteen ja menee samantien niin syvälle, että vatsa viistää vettä. Vesi tuntuu kylmältä, mutta aurinko on lämmin ja lämpäennätyksiä rikotaan. Varvun kyllästyttyä roiskintaan suuntaamme takaisin kotiin. Hoidan varvun, kuivaan sen jalat ja vien sen takaisin tarhaan. Nyt haen Zonen tarhasta. Se on rauhoittunut ja jättänyt muoviämpärinraadon rauhaan, joten voin rauhassa käydä hakemassa sen tallipihalle.  Hoidan Zonen oikein rauhallisesti ja huolella puunaten, kunnes orin musta karva kimmeltää auringossa. Session ideana on opettaa Zonelle hiukan pitkäjännitteisyyttä. Palkitsen pojuani vähän väliä porkkanalla, ja heitän sille varusteet päälle. Talutan orini kentälle ja nousen selkään. Kentällä on valmiiksi matala kavalettisarja, risti ja n.50 cm pysty. Lämmittelen ravailemalla kuvioita ja tekemällä siirtoja. Zone tuntuu mukavat joustavalta ja hyvin energiseltä. Se kuuntelee apujani valppaasti ja tottelee innokkaasti. Kävelen hetken ennen laukkaa. Lähden laukassa lähestymään ensimmäistä kavalettia. Zone menee kaikki kavaletit ongelmitta, ja laukkaa suuren kaaren ristille. Pystykin menee siltä kevyesti, ja nostan sitä ja ristiä. Tunti menee nopeasti esteitä hyppien, ja teen loppukäynnit maastossa. Loppukäynnit venähtivät hiukan ja käpöstelimme maastossa nelisenkymmentä minuuttia. Hoidin Zonen ja vein sen takaisin tarhaan. Ja sitten lähdin kotiin

 

                                    -Ombra+ Zone & Varpu

Herra ja Lucifer on nyt ostettu. Rekisteröin eilen kaikki tallilla pysyvät hevoset, vaikka siinä menikin koko päivä kun merkitsin aina jotain väärin. Nyt kaikilla on kuitenkin onnellisesti rekisterinumero. Laskeskelin tässä, että koska yksityisiä mahtuu talliin vielä 2, koulutettaville pitää säästää 2 karsinaa ja tallilla on yhteensä 7 hevosta tällä hetkellä, niin muita kuin yksityisiä tai koulutettavia mahtuu tallille vain 1.

Tulin tallille aamulla todella aikaisin. Myytävät hevoset seisoskelivat laitumilla unisina, osa mussutti heinää. Kävelin talliin katsomaan miten omat hevosemme voivat. Swee'Pea näytti rauhoittuneen eilisestä; se nuokkui karsinassaan korvat lerpallaan, mutta kohotti heti päätään kun kuuli askeleet karsinan edessä. Avasin karsinan liukuoven ja silitin Pean päätä. Sillä on kauniit piirteet. Sujautin riimun tamman päähän ja talutin sen maneesin viereiseen tarhaan. Sitten hain Varvun ja Jollyn ja menin niiden kanssa tarhan aidan taakse. Pea tuli uteliaana haistelemaan muita tammoja. Jolly veti turpansa kauemmas, mutta Varpu oli tyyni ja rauhallinen. Pian Jollykin Varpun esimerkistä teki iloisesti tuttavuutta Pean kanssa. Sitten kävin päästämässä Jollyn ja Varpun laitumelle ja vein Pean perässä. Aluksi Jolly pysytteli kaukana uudesta tulokkaasta, mutta Varpun kanssa Pea näytti viihtyvän. Loppujen lopuksi Jollykin tuli samalle kasalle mussuttamaan heinää. Myytävät tammat jotka oleilivat samassa tarhassa pysyttelivät omalla heinäkasallaan ja muutenkin kauempana Jollysta, Varpusta ja Peasta. Kävelin talliin viemään Zonen, Ihmeen ja Joyn laitumelle. Ne laukkasivat innoissaan aidan viereen katsomaan naapuritarhaan tullutta tulokasta. Pea ei välittänyt niistä. Hallan kävin hakemassa viimeisenä, mutten vienytkään sitä tarhaan vaan lähdin kävelylle maastoon. Halla seurasi minua ensin haluttomana, mutta kun annoin sille yhden heppanamin, se kehtasi jo hamuilla taskujani herkkujen toivossa. Hevosille pitää opettaa, että ihminen on ystävä, mutta ei sellainen kuin toiset hevoset jonka kanssa saa leikkiä raisuja hevosenleikkejä. Ihmistä pitää kunnioittaa. Silitin Hallaa ja pysähdyin sen kanssa tien viereen syömään. Heinä kelpasi Hallalle hyvin, eikä se olisi halunnut lähteä ollenkaan takaisin päin. Kävelimme leppoisasti hiekkatietä pitkin tallipihalle asti. Pihalla päätin tehdä pienen testin. Laitoin riimunnarun Hallan kaulalle, silitin sitä ja lähdin selin kävelemään kauemmas. Halla seurasi minua hitaasti mutta varmasti kunnes pysähdyin. Silitin sen päätä ja annoin sille heppanamin. Sitten päästin sen tarhaan muiden poikien kanssa. Sen jälkeen päätin hakea Pean laitumelta ja ratsastaa sillä. Pea ei ollut kovin pölyinen, mutta sen jaloissa oli sitäkin enemmän siivottavaa. Satuloin ja suitsin Pean aika nopeasti. Löysäsin suitsien solkia hiukan, jottei tamman suupieliin jäisi yhtään ryppyä. Yleensä opetetaan, että niitä kuuluu olla kolme tai kaksi. Itse asiassa niitä ei tarvitse. Suitset tai kuolaimet eivät koskaan tue hevosen kaulaa tai päätä, ja hevonen tuntee kuolaimet kun suitset ovat löysemmälläkin joten suupielen rypyillä ei oikeastaan ole mitään erityistä virkaa ja ne tuntuvat inhottavammilta hevoselle. Kapusin selkään ja ratsastin tamman pitkillä ohjilla kentälle. Huomasin Ombran juuri pyöräilleen tallille joten pyysin häntä sulkemaan kentän portin. Kun portti oli turvallisesti kiinni, otin ohjat ja suoristin ryhtini. Pea lähti jo siitä kävelemään rauhallisesti eteenpäin. Ratsastin muutaman kierroksen kenttää ympäri saadakseni tuntuman hevoseen. Viimeksi olin ratsastanut sillä kun mietin ostopäätöstä, ja siitä oli jo kauan. Pea oli hyvin herkkä niin kyljistään kuin suustaankin. Pystyin ohjailemaan sitä pelkillä pohjeavuilla. Kahden käyntikierroksen jälkeen kannustin Pean raviin. Yhdellä pohkeiden puristuksella tamma lähti liikkumaan sulavasti eteenpäin. Aloin heti keventää, sillä Pean ravi ei ollut mitään kovin mukavaa perusistunnassa. Tein erilaisia ympyröitä, voltteja ja kiemurauria. Pea totteli koko ajan herkeämättä. Pian istuin harjoitusraviin ja nostin laukan. Pean laukka oli sellaista pyörivää ja pehmeää ja sitä oli helppo ohjailla laukassakin. Kun hidastin raviin, Pea ei meinannut pysyä ravissa vaan yritti herkeämättä sännätä laukkaan, minkä se lopuksi tekikin oikein korkeiden pukkien kanssa. Lopulta sain sen kuitenkin rauhoittumaan käyntiin ja kiersin kenttää vielä muutaman kierroksen. Pea ei näyttänyt edes hikoilleen. Tallipihalla nousin selästä ja riisuin Pean varusteista. Harjasin sen ja päästin takaisin laitumelle. Siitä ja Varpusta näytti tuleen hyvät kaverit. Menin sen jälkeen viemään varusteet ja harjat pois. Tallikäytävällä oli kuraa ja heinää ja karsinatkin kaipasivat siivousta. Hain kottikärryt ja talikon ja aloin siivota. Kun jokaisessa karsinassa, mukaanlukien myös tyhjät, oli uudet purut, hain sienen ja vesiämpärin ja aloin jynssätä ruokakuppeja. Kun olin tehnyt sen, heitin likaisen veden viemäriin ja pyyhin tyhjien karsinoiden ovissa olevat liitutaulut puhtaiksi sienellä. Sitten lakaisin vielä tallikäytävän ja koko talli oli puhdas lukuunottamatta kuin räjähdysalueelta näyttävää toimistoa.

Luciferista ja Herrasta on tehty tarjous. Lähettelin tyypille mailia. Tallille muutti juuri uusi yksityishevoseni, haffitamma Swee'Pea. Pea on itse keksimäni hevonen, mutta en anna sen häiritä itseäni.

Tulin tallille autolla, sillä toin samalla Pean trailerilla. Parkkeerasin keskelle tallipihaa ja menin trailerin etupään pienestä ovesta sisään. Pea seisoi rauhallisena ja näytti selvästi odottavan ulospääsyä trailerista. Silitin sitä ja menin avaamaan ison takaoven. Sitten pujahdin etuovesta takaisin Pean pään luokse ja irroitin riimunnarun. Pea alkoi peruuttaa vakaasti taakse päin. Leppoisa liinakko oli ulkona auringonvalossa kautta aikayksikön, mitä ei sen sijaan voinut sanoa traileriin menemisestä; Pea koki tapahtuman erittäin hermostuttavana, mutta saimme sen lopulta entisen omistajan kanssa sisään muutaman porkkanan avulla. Matka sujui rauhallisesti, eikä Pea näyttänyt pelkäävän itse matkustusta lainkaan. Katselin tammaa hetken pidellessäni sitä kiinni pitkän riimunnarun päästä. Se seisoi ylväänä ja haisteli uteliaana tallin tuoksua. Monilla hevosilla uuteen kotiin tottuminen saattoi kestää jopa vuosia. Toivotaan, että Pealla se sujuu hiukan nopeammin. Talutin upouuden haffitammani maneesin vieressä olevaan tarhaan, sillä olisi voinut olla kohtalokasta tyrkätä uusi hevonen suoraan muiden tammojen joukkoon. Pea ravaili tarhaa ympäri hiukan hermostuneen näköisenä. Halla ja Ihmetys olivat huomaamatta ilmaantuneet metsiköstä katsomaan uutta tammaa. Ihme ojensi kaulaansa ja hirnahti. Pea ei välittänyt siitä. Hevosten välillä oli tietysti aita ja hiekkatiekin, jota pitkin tallille ajettiin. Myös Tero ja Zone näyttivät ravaavan heinäkasalta tänne päin. Jolly ja Varpu katselivat Peaa lupsakoina heinätuppojaan maiskutellen. Ilmeisesti uusi kaveri olisi mukava lisä kahden hevosen laumaan. Jätin riimunnarun roikkumaan aidantolppaan ja menin talliin järjestämään Pealle purut karsinaan. Sieltä se voisi yöllä turvallisesti tutustua muihin hevosiin kalterien takaa. Jos hyvin käy, voin viedä Pean jo huomenna kokeeksi Jollyn ja Varpun kaveriksi.

Nyt on uudistukset voimassa ja talli muutenkin valmis. Harmi vain, että niin moni hevonen jouduttiin jättämään kokonaan pois virtuaalimaailmasta. Syynä oli se, ettemme halunneet antaa itse otettuja kuvia mukaan myydessä emmekä muutenkaan halunneet myydä hevosia tai uskoneet niiden menevän kaupaksi ilman kuvia. Kaksi omilla kuvillamme varustettua hevosta on kuitenkin myynnissä, koska ne ovat kasvatteja. Kuvia ei anneta mukaan, ellei sitten IRL -kaverimme Seabiscuit osta niitä tallilleen. Merkitsin rekisteriin kuolleiksi muutamia pois jätettyjä hevosia, mutten jaksanut merkitä kaikkia. Vaikka näin raaka karsiminen tuntuu pahalta, on se kuitenkin hyvä koska osa edellisen Bocciolon hevosista oli lähes tai aivan turhia; niillä ei ollut hoitajia, niitä kilpailutettu tai ne eivät olleet siitoksessa. Yleensä me tuskin edes muistimme niiden olevan olemassa. Niinpä uuteen Boccioloon tuli mukaan yhteensä 6 tärkeintä ja rakkainta hevosta, unholaan painui 9 ja siltikin myytäviä jäi huimat 12. Myytävät ovat niitä, joilla on joltain vapaastikopiointisivulta otettu kuva. Muttah.. No juu.

Tulin tallille aamulla aikaisin aika unenpöppörössä. Tuntui kovin autiolta, kun rakennuksia oli vain yksi. Menin sisälle ja ruokin kaikki tallissa olevat hevoset. Niitähän olivat siis Jolly, Zone, Joy, Varpu, Halla ja Ihme sekä osa myytävistä. Loput myynnissä olevat hevoset täytyy pitää tarhoissa ympäri vuorokauden. Onneksi nyt on jo niin lämmin, että ne pärjäävät ihan hyvin loimet päällä. Toivotaan vain, että ne menevät nopeasti kaupaksi. Tallissa oli lämmintä ja kotoisaa, kun hevosten hiljainen rouskutus täytti ilman. Rahjasin kottikärryihin kolme heinäpaalia ja lähdin kärräämään niitä tarhoille. Kun myytävillä hevosilla ei nyt ratsasteta, ne eivät tarvitse väkirehua. Jätin paalit läjään ja hain vielä toiset kolme. Sitten jaoin ne niihin kolmeen tarhaan, joissa hevoset olivat. Lucifer tuli portille ja hörisi ystävällisesti. Tuntui todella pahalta, kun tiesin etten luultavasti näkisi sitä enää koskaan kun se ostettaisiin. Kutsuin Basilia nimeltä ja se tuli portille. Napsautin riimunnarun sen riimuun ja vein orin tallipihan läpi paalulle, johon kiinnitin sen ja hain harjapakin. Päätin ratsastaa Basililla vielä, ennen kuin joutuisin luopumaan siitä. Basilhan on minun oma yksityishevoseni. Se on elämänsä aikana asustellut niin Bocciolossa, Tumpelassa kuin Aasitalli Plum-Treessäkin, eikä meidän yhteisestä ajastamme ole puuttunut jännitystä. Harjasin Basilia pitkään ja hartaasti. Se ei näyttänyt huomaavan, että tilanteessa oli jotain erilaista. Ainahan me olimme ratsastelleet aamupäivisin ihan kahdestaan. Kiersin pintelit orin jalkoihin, heilautin kiiltävän satulan selkään ja suitsin rakkaan hevoseni. En viitsinyt edes jättää riimua sen kaulalle, vaan annoin sen seistä rauhassa paikoillaan kun vein harjat ja riimun pois. Kun palasin pihalle, orini seisoi yhä rauhassa paikoillaan. Aivan hievahtamatta. Uskollisena omistajalleen. Kävelin luokse, taputin sen sileää kaulaa ja ponnistin selkään. Basil höristi korviaan. Minne tällä kertaa mennään? Otin ohjat käteen ja suoristin selkäni. Basil lähti aivan itse kävelemään eteenpäin. Annoin ohjien olla pitkinä ja keskityin muistelemaan kaikkea mukavaa mitä olimme tehneet Basilin kanssa meidän kävellessämme metsätien reunaa pitkin. Käännyimme risteyksessä metsäpolulle. Otin ohjat ja annoin hiukan pohkeita. Basil lähti ravaamaan omaa keinuvan pehmeää raviansa. Kun polku hieman leveni, istuin alas harjoitusraviin ja annoin laukkapohkeet. Basil keinahti lennokkaaseen laukkaan. Nojasin hiukan eteenpäin ja hamusin tukon orin harjaa vasempaan käteeni. Basil laukkasi eteenpäin korvat suuntautuneina eteenpäin tuulta vasten. Kun tie lähestyi loppuaan, nojasin taaksepäin ja kiristin ohjia hiukan. Basil hidasti heti kuuliaisesti raviin ja siitä käyntiin. Silitin sitä ja käänsin sen takaisin päin. Tunsin silmieni kostuneen hiukan. En tiennyt, oliko syynä suru vai tuuli. Kävelimme rauhallisesti koko matkan tallipihalle, jonka jälkeen otin Basililta varusteet pois, harjasin sen ja vein takaisin tarhaan Luciferin seuraksi. Kun sain varusteet paikoilleen, lähdin viemään kaikki hevoset ulos. Sitten otin talikon ja kottikärryt. On hyvä, että nyt mon vain 12 karsinaa puhdistettavana. Lapoin kaikki kakat ja pissat kottikärryihin ja kärräsin ne lantalaan. Kärryllisiä kertyi kaksi. Sitten hain vielä uusia puruja joka karsinaan ja lakaisin käytävän kahteen kertaan. Vein kaikki välineet paikoilleen ja lähdin järjestelemään satulahuonetta. Mieleeni tuli väkisinkin tv-ohjelma, jossa oli sanottu ihmisten hukuttavan surunsa työhön. Kun satulahuonekin tunnin kuluttua oli yhtä siisti kuin sisustuslehtien asunnot ainakin, lampsin pihalle ja hain Hallan tarhasta. Nuori 3-vuotias ori ei ole vielä ollut kovin läheisesti tekemisissä ihmisten kanssa muuten kuin talutettaessa tai harjatessa. Talutin Hallan kentälle ja suljin portin. Irroitin riimunnarun riimusta ja päästin orin irti. Aluksi se ei tajunnut olevansa irti, mutta kun kosketin sen lautasta kädelläni, nuori ori pärskähti ja ravasi kauemmas. Halla on viettänyt elämäänsä ulkona laitumella ja ollut vain kylmimmät yöt tallissa. Ihmisiin se ei ole tutustunut tuskin ollenkaan. 3-vuotias on jo hiukan vanha tottumaan ihmisiin kunnolla, mutta hyvän pohjan tutustumiselle antaa se, ettei sillä ole huonoja kokemuksia ihmisistä. Seisoin paikoillani. Halla seisoi myös ja katsoi minua korvat höröllään kymmenen metrin päässä. Pidin käteni rentoina alhaalla ja huokaisin syvään rauhoittaakseni hevosta. Halla huokaisi myös. Sen korvat liikahtivat hieman alaspäin. Orin koko olemus näytti rentoutuvan hiukan. Kohotin kättäni ja otin taskustani vähän namuja Hallalle. Se kohotti päätään ja pärskähti. Mitä nyt? Ojensin käteni oria kohti. Se näytti epäluuloiselta, mutta kurottautui haistelemaan. Astuin muutaman askeleen eteenpäin. Halla pitää saada luottamaan ihmiseen niin paljon, että se tulee luokse muustakin syystä kuin herkuista tai siitä että se vaikka pääsee tarhaan. Sille pitää opettaa, että ihmiset ovat mukavia tyyppejä ja ihan tutustumisen arvoisia. Halla astui eteenpäin ja hamusi namut kädestäni. Kohotin käteni ja silitin sen kaulaa. Riimuun en tarttunut, jottei Halla luulisi herkkujen olevan vain tekosyy saada se kiinni. Sillä oli koko ajan mahdollisuus paeta, mutta se seisoi paikoillaan. Silitin sen kaulaa ja päätä rauhallisesti. Halla suuntasi korvansa minuun. Sitten käännyin ja astuin muutaman askeleen pois päin. Halla kurotti kaulaansa, muttei aivan lähtenyt seuraamaan minua. Palkitsin sen vielä yhdellä pikku namulla ja käännyin uudelleen kävelemään pois päin. Tällä kertaa kävelin vähän kauemmas. Kuulin hiljaisia tömähdyksiä takaani, kun Halla astui kaksi epävarmaa askelta perässäni. Seisoin paikoillani selin nuoreen oriin. Hetken päästä tunsin turvan kosketuksen olkapäässäni. Kasvoilleni vääntyi väkisinkin leveä hymy. Käännyin hitaasti ja silitin Hallaa palkkioksi. Se näytti hieman pettyneeltä kun ei saanutkaan herkkua. Käännyin taas ja lähdin nopeasti kävelemään kymmenisen metriä kauemmas hevosesta. Seisoin paikoillani. Kun kukaan ei seurannut minua, käännyin ja katsoin oria. Se seisoi epävarmana paikoillaan. Hengitin syvään ja huokaisin. Huokaiseminen on hyvä tapa rauhoittaa hevosta. Halla näytti hieman rentoutuvan, muttei kuitenkaan liikahtanutkaan. Kävelin aidalle ja kumarruin puikahtamaan sen alta toiselle puolelle. Halla näytti hämmästyneeltä ja lähti kävelemään minua kohti. Kun se oli aidan luona, palkitsin sen vielä silityksillä ja namulla. Sen jälkeen kiinnitin riimunnarun sen riimuun ja lähdin taluttamaan sitä takaisin tarhaan. Pidin narua aivan löysällä kokeillakseni Hallaa. Se käveli takanani silti. Jos hidastin ja annoin sen mennä edelleni, ori pysähtyi. Silitin sitä ja päästin sen tarhaan.

Tämmöistä sitten. Kuukide toivottelee hyvää päivänjatkoa.

Tulin pitkästä aikaa kirjoittamaan. Vanhan Bocciolon viimeisestä ulkoasustahan tänne ei päässyt, niin oli turha kirjoittaakaan mitään. No, myönnän etten itsekään muistanut koko päiväkirjaa. Mutta nyt uudesta Bocciolo Biancosta pääsee tänne.

Olen väsännyt uudistuksia jo monta päivää. Aloitin muistaakseni sunnuntaina 15.4 ja olen sen jälkeen tehnyt tallia joka aamu ennen koulua ja illalla koulun jälkeen. Sain sen jo kerran valmiiksi mutta päätin että ulkoasu oli ruma ja tein kaiken uudelleen. Olen rakentanut samalle sivulle kokonaan uudestaan kaiken. Vanhat sivut löytyvät yhä omista osoitteistaan samanlaisina kuin ennenkin. Kun olemme oikeasti valmiita, deletoimme kaiken vanhan romppeen. Alkaa hostilta loppua jo tilakin.

Varsinaista tallipäiväkirjaa on vaikea kirjoittaa tässä vaiheessa, koska uusi versio tallista ei ole käytössä ja vanhakin on tauolla. Uudella tallilla asuu vasta yksi hevonen, Ombran puoliveriori Twilight Zone.

Hassultahan tämä kuulostaa, koska voitte lukea tekstin vasta kun uusi versio on astunut voimaan. ^^

-Kuukide